Miehen ja naisen tasa-arvo

Suomi on yksi maailman johtavia maita tasa-arvon vaalimisessa. Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka myönsi naisille täydet poliittiset oikeudet.
Suomessa otettiin askeleita kohti naisten ja miesten tasa-arvoa jo kauan ennen maan itsenäistymistä. 1850-luvulla suomalaiset naisaktivistit lukivat John Stuart Milliä ja puhuivat siitä, miten tärkeää on kouluttaa tyttöjä.
Ensimmäiset naisjärjestöt perustettiin 1880-luvulla ja ääni naisten oikeuksien puolesta voimistui. Naisille ja miehille säädettiin yhtäläinen perintöoikeus vuonna 1878.  Vuonna 1886 perustettiin ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu. Ensimmäinen nainen suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1873, mutta vielä 1888 siihen vaadittiin erillinen lupa.  Oikeuden opiskella ylipistossa naiset saivat vuonna 1901.

Miksi tämä aihe nyt?

Olen tässä viime kuukausien aikana useampaan otteeseen joutunut tilanteeseen, missä länsimaalainen ja itämaalainen kulttuuri törmäävät, enkä puhu mistään terrorismistä tai rasismista vaan yksinkertaisesti opetetusta ja opitusta kulttuurista.

Meillä täällä Suomessa on viimeiset sata vuotta ajettu ja edistetty naisten tasa-arvoa. Kaikki tietävät, että asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä monessa Aasian, Afrikan ja jopa Euroopan kaakkoisosien maissa. Tottakai poikkeuksia on, mutta haluan tuoda esille yhden erikoisen piirteen, jonka tiedän olevan monelle tuttua, mutta samalla monelle ”silmät kiinni” katsottua.

Varattua naista ei saa puhutella

Jos olen liikenteessä vaimoni kanssa (teemme töitä yhdessä lähes päivittäin), olemme suomalaisille ja länsimaalaisille samanvertaisia, eli samanarvoisia – mutta – monesti tavatessamme idästäpäin tulevan miespuolisen henkilön, käykin niin, ettei hän tervehdi vaimoani ollenkaan – miksi ei?

Kyseessä on vanhan kulttuurin tapa, vieras mies tai edes aviomiehen tuttava ei saa ilma lupaa keskustella vieraan vaimon kanssa. Suomessahan me puhumme kenen kanssa tahansa, ja missä tahansa ja koska tahansa, joten tällainen tapa on meille nykyään aivan outo. Miksi sitten joillekin maahanmuuttaneille tämä kulttuuritapa on jäänyt käyttöön? Syy lienee siinä, että työn ulkopuolella nämä miehet viettävät aikaansa omaan kulttuurinsa kuuluvien ihmisten parissa, eli he eivät pääse oikeasti sisälle suomalaiseen ja länsimaiseen kulttuuriin. Tämä käyttäytymistapa ei tule esille normaalissa asiakaspalvelutilanteessa, vaan tilanteessa missä mies tapaa miehen – vaikka miehellä olisi vaimo mukana, tätä ei huomioida, jollei erikseen anneta lupaa(!).

Tunnen monia ulkomaalaisia, olen asunut ulkomailla useaan otteeseen ja eri kulttuurit ovat minulle tuttuja ja tiedän, että edellä mainittu käyttäytymismalli ei ole monelle tullut vastaan, mutta miettikää näitä seikkoja:

• kuinka monessa maahanmuuttajaravintolassa olette nähneet naisia töissä, siis omistajan omasta maasta, en tarkoita suomalaisia, virolaisia enkä kiinalaisia, tarkoitan lähinnä entisen Jugoslavian ja Turkin läheisiltä alueilta muuttaneita henkilöitä – tottakai heitä on, muuta suhteessa?

• miltä se tuntuu suomalaisesta vaimosta, kun miehen ulkomaalainen tuttava tervehtii ja kättelee miestä, mutta ei ole edes huomaavinaan tämän vaimoa

Syy miksi tästä nyt kirjoitin on useat omakohtaiset kokemukset, jotka johtavat lopulta siihen, että joudun ”opettamaan” maahanmuuttaja miestä huomioimaan myös vaimoni ja ”selittämään”, että meillä Suomessa saa ja pitää huomata myös nainen aivan yhtälailla kuin mies. Tämänkään jälkeen kaikki eivät sitä tee.....

Kulttuurierojen sulatusuuni

Kulttuurierot ovat isoja ja ne tasoittuvat vain, jos Suomeen muuttaneet ihmiset tapaavat suomalaisia enemmän myös vapaa-aikanaan. Ymmärrämme eron, jos luemme vaikka uutisista, kuinka erilaista naisilla on muualla. Luonnollisestikin kun me matkustamme esimerkiksi arabivaltioon, jossa noudatetaan erilaista uskontoa kuin meillä, otamme sen huomioon maassa vieraillessamme ja pyrimme olemaan loukkaamatta maassa asuvia.

Sen sijaan, jos näistä maista muuttaa Suomeen, olisi pidemmän päälle suositeltavaa, että maahanmuuttajat hyväksyisivät meidän tapamme ja pyrkisivät sulautumaan paremmin paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin. Tottakai on hyvä näyttää pukeutumisellaan kenties joskus oman juurensa, mutta tärkeimmät maan tavat ja varsinkin tällainen kuin tasa-arvo tulisi hyväksyä sellaisena kuin se meillä Suomessa on.

Omia kokemuksia?

Oletko sinä törmännyt tällaiseen tilanteeseen, jos olet mies, et välttämättä ole edes huomannut mitään, mutta jos olet nainen ja liikkeellä miehesi kanssa, oletko huomannut, kuinka miehesi huomioidaan ensin ja jopa niin, ettei sinulle edes puhuta?