Tietokone(pelit) ennen ja nyt

Aika kultaa muistot, sillä eihän siitä ole kauaakaan kuin pelasin isäni kanssa shakkia aivan tavallisilla puunappuloilla, mutta tosiasia on, että siitä on jo yli 30 vuotta.
Mutta noista lautapeleistä virisi se innostus pelaamiseen, mikä on näiden vuosikymmenten aikana vain jalostunut tekniikan kehittymisen myötä.
Kuka olisi uskonut silloin 90-luvun alkuvuosina kun oltiin juuri päästy Vic20 ja Commodore, Atari ja Sega ajoista Pentium prosessoreiden aikakauteen ja alati kehittyviin peleihin.
Äänimaailma oli pääosin piippauksia ja pelihahmot pikselikasoja ja pelaaminen yleensäkin kohtuullisen haastavaa ja hidasta - verrattuna nykyaikaan.
Mutta jos jotain hyvää vanhemman silmissä muistelee vanhoista peleistä, niin ne maksettiin vain kerran. Tarkoitan siis verrattuna nykypeleihin, missä melkeinpä jokaisessa on yhteys internetiin ja sitä kautta rahalla mahdollisuus ostaa helpotusta pelaamiseen ja toisten pelaajien voittamiseen, Samalla pelien kehittyminen on tuonut erilaisia lieveilmiöitä, joista olemme saaneet sitten lukea iltapäivälehdistä pienten lasten tehdessä satojen eurojen puhelinlaskuja vanhemmilleen.

Hyödyllistä vai ei?

Koko pelikehityksen aikana on myös keskusteltu koko ajan siitä, ovatko pelit hyödyllisiä vai haitallisia. Kehittävätkö ne vai eivät pelaajia? Kysyminen on helppoa, mutta vastaaminen ei. Pelejä on saatavilla tuhansia jollei miljoonia ja joukossa on paljon kehittäviä pelejä, mutta tottakai myös osa peleistä on tavoitteiltaan ja sisällöltään vähintäänkin arveluttavia - mutta mikä ei olisi?
Ja jos 80-ja 90-luvuilla mentiin pelaamaan kaverin luo aivan kuten elokuvan War Games alussa roolipelejä, nykyaikana ei tarvitse kuin laittaa tietokonepäälle ja loggautua virtuaaliseen maailmaan - puhumattakaan uusista mahdollisuuksista mitä uudet virtuaalilasit yhdistettynä älypuhelimiin tuovat tullessaan.
Siinä missä tabletit ja älypuhelimet ovat nykylapselle jokapäiväistä toimintaa jo melkein taaperoiässä, on tulevaisuuden pelimaailmojen arvailu nyt aivan mahdotonta.
Jos joku olisi sanonut minulle 90-luvulla, että puhun videopuheluja kännykän kautta ympäri maailmaa, en olisi uskonut sanaakaan- ja kuitenkin se on nykyään jokapäiväistä, eikä edes maksa mitään!
Jos joku olisi kertonut millaiset äänimaailmat ja grafiikat nykypeleissä on silloin parikymmentä vuotta sitten, en olisi uskonut sitäkään - joten kuka meistä uskaltaa edes lähteä piirtämään kuvaa tulevaisuudesta kolmenkymmenen vuoden päästä vuonna 2046?